Vanha paperikuvasta skannattu kuva Surokin näyttelystä vuodelta 2002.
Elli täytti näyttelypäivänä 7 vuotta.
Olen ollut kissaihminen koko ikäni. Lapsuudenkotiini en kissaa saanut, mutta sukulaisten maalaistaloissa pääsin seurustelemaan elämäni olentojen kanssa. Kolmantena päivänä ensimmäisessä omassa kodissani sen jo jakoi sinivalkoinen maatiaiskissa Jazz.
Ensimmäisen burmani hain Jyväskylästä Almond’s-kissalasta joulukuussa 1995. Elli oli täydellinen, minulle, ja sytytti minuun syvän rakkauden juuri burmankissoihin: ne ovat kissoja, jotka pitävät itseään ihmisenä. Vai ihmisiä kaltaisinaan, yhtä kaikki.
Ihanneburmassani ei ole mitään liikaa, eikä mitään liian vähän. Vaan se on kaunis KISSANA.
Elli, Kuperkeikka, Peppi, Molla, Nuppu, Aura, Manta, Kelli, Marenki, Q, Helmi, Veela, Lily, Sirri, Saara, Nienna/Nenu, Minni, Dharma, Luna, Fiona, Kiti, Anneli ja Melli. Naaraat, jotka yhä jatkuvat kasvatuksessamme. Toivomme niin käyvän myös Alvalle, Kissenille ja Miisalle.