Ninelli's A-pentue

Isä: EC Indiana Aphex Twin, BURe (creme)  Emo: IC Almond's Eleonora, BURn (ruskea)

Lokakuussa -96 matkasimme Ellin kanssa Helsinkiin Simbaa tapaamaan.
Kyseessä oli perinteinen "yhden yön juttu".

 


Matkamme tuloksena Elli paisui ja paisui ja paisui. 
Tässä raskaus on edennyt ihan viimeisille päiville.

 

03.12.1996

Keisarinleikkauksessa kymmenestä pennusta saatiin pelastettua kolme tähän elämään, muut jatkoivat toisessa ulottuvuudessa. Kirjoitin: 

"Hei hei, pienet pennut
hei hei, ja hyvää matkaa!
Hyvää matkaa kissojen taivaaseen
on siellä teidän parempi elämäänne jatkaa.

Kolme pentua, yksi ruskea poika, yksi ruskeakilpikonna tyttö ja yksi 'eh'... sininen tyttö?? ei mahdollinen tästä yhdistelmästä... poika? tytön reiät ja pallit? Kaksiviikoisena pentu kehitti vihdoin cremen takajalan, joten - sinikilpikonna tyttöhän se!

 

Ninelli's joulukortti vm. 1996

Ninelli's Armas Aleksanteri, BURn, ruskea poika
Ninelli's Aliisa Alexandra, BURg, sinikilpikonna tyttö
Ninelli's Aliina Adalmiina, BURf, ruskeakilpikonna tyttö

 

Mutta vielä ei ollut kaikki ohi: kaksiviikoisella Lillillä (Adalmiina) paino lakkasi nousemasta ja hengitys alkoi tuottaa ongelmia. Kirjoista ja toisilta kasvattajilta saamillani tiedoilla diagnoosi oli selvä - lattarinta. Burmilla jonkin verran esiintyvä kehityshäiriö, josta kirjojen mukaan suurin osa jää henkiin, minun kokemukseni (jälkeenpäin opittua) perusteella erittäin harva. Lillille tehtiin lääkevastiketta = emonmaidon vastiketta, nestemäistä rautaa ja A-, D- ja E-vitamiineja. Emolle samaa. Mutta ihan kuusiviikkoiseksi Lilli ei elänyt.

 


Onneksi minulle jäivät Armas ja Matami, niiden kehityksen seurailu piti kiinni arjessa. Aliisa sai tosiaan lempinimen "Matami", koska oli porukan pomo ja aina vaiheittain suurinkin.


Tätä ennen hiekkaa oli syöty monta suullista...

Kiinteään ruokaan opeteltiin paistetulla silakalla, riisillä ja naudan jauhelihalla.

Matamin oli tarkoituskin jäädä kotiin, sinikilpparin toivossa oli isäkin valittu, mutta Armas oli myynnissä. Kunnes. Kunnes ostajaehdokkaita alkoi ilmestyä, jolloin Armaasta luopuminen alkoi vaikuttaa mahdottomalta. Ja näin meillä oli kolme kissaa! 

Lue lisää Armaasta ja Matamista omilta sivuiltaan.

 

 Takaisin edelliselle sivulle

© Niina Kauraoja