Burma, Almond's Eleonora, ja minä, kohtasimme kissanäyttelyssä loppuvuodesta -95. Olin katsellut jo valmiiksi kissakirjoista lyhytkarvaisia kissarotuja, mutta luonnossa burman hurmaa ei voittanut mikään muu. Taisi mennä yksi ilta burmanottamista miettiessä, ja seuraavana päivänä aloin suunnitella matkaa Jyväskylään Almond's-kissalaan. Joulukuussa Elli muutti Poriin. Burma osoittautui unelmieni kissaksi: burmaa seurallisempaa ja älykkäämpää rotua ei olekaan: se on kuin pieni koira, johon on lisätty iso annos itsenäisyyttä ja myös itsepäisyyttä.

Helmikuussa 1996 kävimme ensimmäisessä kissanäyttelyssämme, Elli ja minä, tuloksena nuorten luokan hurja Excellent 1, mutta sille tielle vaan jäimme. Elli saavutti urallaan Eurooppa Championin ja Eurooppa Premiorin -tittelit, eli sertejä saatiin monta ja monta: Suomesta, Itävallasta, Tsekeistä, Tanskasta, Virosta, Puolasta ja Hollannista. Veteraani-luokissa (yli 7-vuotiaille "konkareille") Elli ansaitsi pari kertaa Suomen Kissaliiton Vuoden Veteraani -tittelinkin ja kymmenvuotiaana sille vielä myönnettiin Distinguished Show Merit, ensimmäisenä burmana maailmassa! Minun Ellini!

Loppuvuodesta 1996 alkoi Ninelli's tarina. A-pentue jäi kokonaisuudessaan kotiin: sinikilppari Matami-tyttö ja ruskea Armas-poika. Alkuvuosina pentueita oli harvemmin, koska naaraitakin oli vain 1-2 leikkaamatonta kotona. Edelleenkin kissamäärä on silti kissalassa verraten pieni, ja ideaalina määränä pidän kuutta aikuista talossani. Silloin vielä aikaa riittää jokaiselle yksilöllisestikin.

Kasvatus on pienimuotoista: naaraita on leikkaamattomana 2-3 kotona ja muutaman naaraspennun olen päätynyt sijoittamaan uusiin koteihinsa pentuetta vastaan kun on ilmaantunut siihen tarkoitukseen erinomaisesti soveltuvat kodit. Isäkissoja olen tuonut ulkomailta ja sijoittanut myös jo pentuina uusiin koteihinsa, josta ovat sitten käyneet riiuureissuillaan naaraillani. Urosteni jälkeläismäärän olen halunnut tietoisesti pitää järkevällä tasolla.

Kasvatteihini pidän yhteyttä säännöllisesti ja olen aina valmis auttamaan. 
Kasvatuksessa haluan ylläpitää tervettä maalaisjärkeä; tietysti eläinlääketiedettä käytetään kun siihen on tarvis! Ruokinnassa suosin tuoreruokaa: lihaa, kanaa ja kalaa, laadukkaita säilykeruokia sekä lisäaineettomia kuivamuonia. Uskon että pennun ja kasvavan kissan ruokintaan kun panostaa, kissa on vanhempanakin paremmassa kunnossa.

Kissat ovat perheenjäseniä, nukumme samassa sängyssä ja kaikki saavat vapaasti kulkea talossamme. Vain kirjahyllyt ovat "kiellettyä aluetta". Huumori on myös yksi elämänsuola, samoin kuin suvaitsevaisuus: "never say never". 

Kymmenen vuotta Porin lentoasemalla on nyt historiaa. Siirryin työskentelemään perheyritykseemme Niwelcoon, toimistosihteeriksi minua kai voi tituleerata.

Asumme Sahalaistenkadulla pienessä punaisessa tuvassamme. Talvella lämmityspuuhat ja lumityöt ovat ensisijaisia, mutta kesällä pääsemme nauttimaan pikku-pihastamme. 

Vuonna 2016 rakastuin. Olin säästänyt rahaa kylpyhuoneremonttia varten, selailin netin Toria siskon autonetsintää varten, ja näin kuvan Kellahdella myynnissä olevasta saaresta. OMA SAARI, minun salainen unelmani, metsä keskellä merta - se oli saatava! Pystyin säästöilläni saareni ostamaan, koska sillä ei ole varsinaista rakennusoikeutta. Eli mitään huvilarasitetta hankinnastani ei tullut, vaan päiväretkikohde minulle ja kissoille. Elämä asettuu aina oikeisiin mittasuhteisiin, kun pääsee saarelle nauttimaan luonnon rauhasta!

Elli, Matami, Armas, Kuperkeikka, Nuppu ja Molla

Vuoden 2020 alussa edelleen kaipaan laumastamme poisnukkuneita vanhuksia, ja yritän totutella nuorennusleikkauksen kokeneeseen laumaamme. Usein puheissa edelleen vilisevät Matami, Armas, Molla ansioituneesti, viimeisenä nisäkasvainten uuvuttama Nuppu, kantaemo-Elli...

Olen aktiivisesti mukana burman geenikannan laajentamisprojektissa, outcross-kasvatuksessa, eli kasvatukseen otetaan suunnitellusti mukaan myös rodun ulkopuolisia yksilöitä: Kaakkois-Aasiasta tuotuja maatiaiskissoja, jotka on geenitestattu väritykseltään burman sukulaisiksi; sekä burmarodusta kehitettyjen muiden rotujen edustajia, joissa niissäkin siis on osa täysin uutta geenistöä burmalle. Olen henkilökohtaisesti omassakin kasvatuksessani nähnyt, että burmien pentueet ovat muuttuneet pienemmiksi ja pentueissa on ihan tilastoidustikin paljon "hävikkiä" epämuodostuneiden ja heikkojen pentujen vuoksi. Olen päättänyt, että ennemmin uhraan näyttelymenestyksen (turhana) ja keskityn kehittämään linjaani vahvaksi ja terveeksi.

1.1.2020 Niina Kauraoja