|
Valtsulla ja Matamilla on salaisuus
LUONNE
Burma on erittäin seurallinen kissa. Se nauttii
vuorovaikutuksesta ja seurustelusta ihmisten kanssa. Burma on
uskomattoman utelias ja kiinnostunut kaikesta toiminnasta: jos
tiskaat, tiskipöydällä istuu kissa pää kallellaan
katselemassa ja usein tassuillaan vaahtoa koettelemassa.
Ruuanlaittoa voi seurata omistajan olkapäältä tai
liesituulettimen päältä. Sanomalehti on paljon mukavampi kun
sitä lukee kaksin, burma usein keskellä sivua istuen. Samoin
tietokoneen ruutu ja televisio on monelle burmalle kiinnostavaa
seurattavaa. Burma on myös erittäin älykäs kissa: se seuraa
ihmisen toimintaa ja yrittää matkia sitä. Eräs burma oppi
laittamaan valot päälle vessaan mennessään, tekihän sen
omistajakin niin. On myös burmia jotka ovat oppineet
käyttämään vessanpyttyä asiointiinsa. Toisilta burmilta
joudutaan piilottamaan lankapuhelimet, sillä puhelimen soidessa
kissa vastaa siihen nostamalla luurin: ehkä joku juttelisi
hänelle!
Burma rakastaa hellittelyä. Se hyppää joko syliin tai
aivan ihmisen kylkeen kiinni ja alkaa puskea. Hrr-hrr, rapsuta
minua, leuan alta, korvan juuresta, kainalosta, mahasta...
Sylissä burma usein kääntää juuri vatsansa näkyviin,
alistuu ihmiselle ja odottaa hyvänäpitoa, luottaa ihmiseen.
Omistajiaan burma myös pitää hyvänä takaisin: jotkut
nuolevat omistajansa korvaa, toiset leukaa, osa puskee nenää,
osa antaa pikku-pusuja suulle. Aamulla herätyskellon soidessa
burmanomistajaa voi kohdata hellä aamutervehdys, kun burma
puskee ja pusuttaa: "Ihanaa, kun heräsit".
Kenenkään ei tarvitse nukkua yksin.
Mutta vaikka burma on erittäin mukava kissa, se ei ole
mikään lällykkä. Burmassa on ripaus kissamaista
itsepäisyyttä ja itsenäisyyttä. Burmaa ei pysty pakottamaan
mihinkään, vaan kaikki täytyy tälle älykkäälle eläimelle
osoittaa järkeväksi. Burma on erittäin kuulias, kun sitä
opettaa kärsivällisyydellä ja kissalle sopivalla
arvokkuudella. Eräs burmanomistajan äiti yllättyi
viikonloppuvieraansa kuuliaisuudesta: Kun kissa nostettiin
kerran pois siltä ikkunanlaudalta, jossa kaikki kukkaset
sijaitsivat, sanottiin kauniisti "EI" ja näytettiin
sille toinen ikkunanlauta josta seurata lintulaudan lintuja,
kissa oppi tämän kerralla.
Burma on myös erittäin vilkas rotukissa. Se on ketterä ja
pitää hyppimisestä ja kiipeilystä. Kiipeilypuut ja kaappien
päällystät ovat burman lempipaikkoja. Burma ja omistaja
pääsevät helposti yhteisymmärrykseen: kun kirjahyllystä
tyhjennetään päällystä burman paikaksi, ei burmakaan mene
hyllyille! Lelut ovat kovassa käytössä burmaperheessä. Burma
kuljettaa suussaan naruja, palloja ja hiiriä. Superpallon
kanssa riittää touhua tunneiksi, toisinaan tuntuu että sekä
omistaja että burma ajattelevat leikittävänsä toistaan
vaikka molemmilla on varmasti yhtä hauskaa. Burma on myös
noutaja: pienet leikkihiiret ja erilaiset narut noudetaan vaikka
kuinka pitkältä ja palautetaan heittäjälle jälleen
heitettäväksi. Ja kyllä, burmapentu juoksee, juoksee ja
hyppii, ja melkoisella varmuudella hajottaa jotain uudessa
kodissaan. Piilota parhaat maljakkosi ja arvokkaat lasiesineesi
kaappiin turvaan, nosta viherkasvit pois lattialta. Pieni pentu
on niin vilkas ettei se aina muista kieltoja, eikä saa
vauhtiaan pysähtymään tarpeeksi nopeasti kun kesken hypyn
edessä onkin kukkavaasi. Vanhempana burma oppii jo tavoille,
muttei silti lopeta leikkiään. Seitsemänvuotiasta
burmaneitiä lapsettaa iltaisin ja silloin se jahtaa
häntäänsä tai antaa kyytiä vanhalle karvalakille.
Svantebergs Elton rakasti jo pienenä
paperitolloja. VIIROTTAA!!!
BURMAN TULO SUOMEEN
Eurooppaa burma alkoi valloittamaan toisen maailmansodan
jälkeen tosissaan. Englantiin tuotiin Amerikasta useita burmia
ja sieltä rotu vähitellen levisi ympäri Eurooppaa. Suomeen
ensimmäinen burma tuli Ruotsista vuonna 1958, kun ensimmäisen
ruotsalaisen pentueen kasvattaja Martin Hammar lahjoitti yhden
pennuista Suomeen. Myöhemmin samasta yhdistelmästä tuotiin
toinenkin pentu Suomeen. Nämä kissat, Löwdalens Courteos
Albion ja Löwdalens Duteos Fluffy, olivat alkuna suomalaiselle
burmakasvatukselle ja ensimmäisen Suomessa syntyneen pentueen
vanhemmat: 8.7.1959 syntyivät April ja Bambina of Charivari.
Vuonna 1966 syntyi Sibsagar Sabina, jota voidaan pitää
vanhojen suomalaisten burmien ja nykyisen kantamme
yhdistävänä renkaana.. Neljä vuotta Sabina oli ainoa toimiva
burmanaaras Suomessa ja se oli kaikin puolin rodullisesti
onnistunut yksilö. Sabinan näyttelymenestyksen myötä
kiinnostus burmiin lisääntyi ja uusia kasvattajia tuli mukaan
kuvioihin.
Uuden vuoden aatonaattona 1977 tulivat Suomeen ensimmäiset
vaaleat burmat Australiasta, punainen uros Songhran Kohimba Ru
ja creme naaras Songhran Kollette Ru. Australian tuontien
myötä tulivat myös ensimmäiset kilpikonnat. Ruskeakilpikonna
Brunette Jessica syntyi 22.8.1978 ja sinikilpikonna Kamarilla
Amatzoni 22.1.1980. Vuoden 1978 loppuun mennessä burmia oli
kasvatettu Suomessa 125 ja kasvattajia oli 12.
Tänä päivänä burmakasvattajia on ollut jo reilusti yli
sadan ja burmia on kasvatettu yhteensä yli 1800. Tähän
mennessä eniten burmia on rekisteröity vuonna 1991 (155) ja
burma olikin kolmanneksi yleisin rotu ja yleisin lyhytkarvarotu
useana vuonna. Muutamana viime vuonna rekisteröinnit ovat
hieman laskeneet, vuonna 2001 rekisteröitiin 82 burmaa.
Burmapentueeseen syntyy keskimäärin neljä pentua, mutta
viiden-kuuden pennun pentueetkaan eivät ole harvinaisuuksia.
Suurimmat pentueet Suomessa, josta kaikki pennut ovat jääneet
henkiin, taitavat olla muutamat kahdeksan pennun pentueet.
Burmaemo on yleensä hyvä synnyttäjä ja se hoitaa pentunsa
tunnollisesti. Pentujen syntymäpaino vaihtelee yleensä 80-100
gramman välillä.
|
